Nro 4-2013
Luokittelu: Varsinais-Suomi, Satakunta ;  Alue-esittelyt ;  Nähtävyydet ;  Luontokohteet ;  Kesä ; 
Avainsanat: Luvia, Selkämeren kansallispuisto, Säpin majakkasaari, mufloni, Krikutilli


Aamu Laitakarissa. Kuva: Matti Luotola

Friskis myätäses
Luvialla

Luvia on elänyt merestä ja merelle jo satojen vuosien ajan. Tämä perinteinen merenrantapitäjä on säilyttänyt viehättävän maaseutumaisen luonteensa kunnioittaen merenkulkijoiden perinnettä.


  Luvialla on kunniakas historia laivanrakentamisessa ja merenkulussa. Yli 600 vuoden aikana Luvialla on rakennettu satoja laivoja, ja kunnasta on lähdetty kyntämään maailman meriä aivan kaukomaille saakka. Luvia on aikoinaan ollut laivan rakentamisen, merelle menemisen ja kalastuksen suurpitäjä, jossa rakennettiin mm. aikanaan Pohjoismaiden suurin alus, fregatti Rhea. Merellisyys ja merihenkisyys elävät Luvialla edelleen, ja matkailijalle kunta tarjoaakin ainutlaatuisia elämyksiä niin mantereella kuin saaristossa ja merellä.

Selkämeren kansallispuisto

  Luvian kunnan alueelle ulottuu Suomen 37. kansallispuisto, vuonna 2011 avattu Selkämeren kansallispuisto. Noin 90 000 hehtaarin alueelle levittäytyvä, kapeana vyöhykkeenä Kustavin edustalta rannikkoa pitkin Merikarvialle ulottuva kansallispuisto on 98-prosenttisesti vedenpinnan alla, mikä tekee puistosta hyvin merkityksellisen vedenalaisen luonnon suojelussa. Alueella kohtaavat eteläinen ja pohjoinen lajisto, ja siksi kansallispuisto on hyvin arvokas ilmastomuutoksen vaikutuksien seurannassa. Myös alueen linnusto on rikas ja monet muuttolinnut ovat mieltyneet levähtämään puiston maisemissa.

  Selkämeren kansallispuisto on Suomen suurin Itämeren suojelualue ja ensimmäinen varsinaisia vesialueita ja meren pohjaa suojeleva kansallispuistomme. Muista kansallispuistoistamme poiketen metsästys ja kalastus on kuitenkin sallittu luvanvaraisesti, ja alueelta pyydetäänkin merimetsoa ja harmaahyljettä.

  Merestä ja luonnosta kiinnostuneelle matkailijalle Selkämeren kansallispuisto tarjoaa unohtumattoman retken ainutlaatuiseen, maan kohoamisen vuoksi alati muuttuvaan saaristoluontoon. Kansallispuisto koostuu luonnonmaantieteellisesti toisistaan eroavista alueista, joita voi ihailla joko rannasta tai laivasta käsin: Luvian satamasta järjestetään risteilyjä Säpin majakkasaareen, ja maisemista voi nauttia myös kauniin saariston suojissa meloen.

  Selkämeren kansallispuistossa voi kokea hyvin elämyksellisesti sen, miten erilainen meri on eri vuodenaikoina. Ennen retkeä kansallispuistoon, siihen voi tutustua virtuaalisesti osoitteessa www.selkameri.fi.

Säppi – Suomen Islanti?

  Reilun viiden kilometrin päässä mantereesta sijaitsee luonnonarvoiltaan tärkeä Säpin majakkasaari. 150 hehtaarin kokoista saarta on sen muodon vuoksi luonnehdittu Suomen Islanniksikin. Sen kallioisten ja kivisten rantojen sisäpuolella avautuu monipuoliset maisemat, joissa luonto vaihtelee tervaleppälehdoista kuiviin kankaisiin, niittyihin, ketoihin ja soihin. Säppi kuuluu kokonaisuudessaan valtakunnalliseen rantojen- ja osittain lehtojensuojeluohjelmaan. Saari toimii keväisin ja syksyisin tärkeänä levähdyspaikkana muuttolinnuille, ja sen pesimälinnustoon kuuluvat mm. komea ristisorsa ja itäinen harvinaisuus idänuunilintu.

  Säppi alkoi kohota merestä noin vuonna 900, ja nykyisin sen korkein kohta on saaren keskellä, kahdeksan metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva Kirkkoharju.

  Ainutlaatuisen luontonsa lisäksi Säppi on poikkeuksellinen myös asukkaidensa puolesta: saarta nimittäin asuttaa noin 40 muflonilampaan yhdyskunta. Mufloni on Euroopan ainoa luonnonvarainen lammasrotu, jota tavataan pääasiassa Sardinian ja Korsikan vuoristoalueilla – Suomessa rotua tavataan Säpin lisäksi muutamalla muulla länsirannikon saarella. Ensimmäiset muflonit, pässi Alfred ja kaksi sen lajitoveria, tuotiin Säppiin Inkoosta vuonna 1949, ja pikkuhiljaa kanta alkoi kasvaa. Nämä hyvin arat, kippurasarviset maisemanhoitajat ovat sopeutuneet hyvin Suomen olosuhteisiin, joskin ankarimpina talvina niitä joudutaan ruokkimaan, sillä ne eivät lumen alta löydä ravintoa. Säpissä vierailija voi kokea olevansa onnekas, jos onnistuu näkemään yhden Alfredin jälkeläisistä, sillä lampaat karttavat mielellään ihmistä ja piileskelevät saaren tiheissä pusikoissa.

140 vuotta merenkulkijoiden turvana

  Majakkasaarena Säppi on toiminut 1970-luvulta lähtien kun Suomen luotsilaitoksen majakoiden rakennusohjelma toi Säppiin nykyisen valomajakan. Saari oli toiminut kuitenkin jo kauan sitä ennen merenkulkijoiden opastajana: jo 1700-luvulla Säppiin pystytettiin merimerkiksi noin 20 metriä korkea riukukasa, jonka vieressä poltettiin merkkitulta. Vuonna 1852 saarelle rakennettiin kuusikulmainen valoton tunnusmajakka, ja lopulta 28 metriä korkean valomajakan suunnitteli saarelle arkkitehti Axel Hampus Dahlström. Majakan lisäksi Dahlström piirsi saareen majakkamestarin ja vanhemman majakanvartijan talon, kahden nuoremman majakanvartijan talon, leivonta-, pesu- ja saunarakennuksen, ison varastorakennuksen kellareineen sekä kaksoiskäymälän.

  Majakan tiilitorni kalkittiin valkoiseksi ja ensimmäisen kerran valo sytytettiin majakkaan 22.9.1873. Tänä vuonna valo on siis vilkkunut merenkulkijoiden turvana jo 140 vuotta.

Historia herää eloon Verkkorannassa

  Luvian verkkorannassa uutta elämää aloittelee Krikutilli eli Verkkorannan entinen kesäkoti, joka 1920-luvulta lähtien toimi porilaisen herrasväen kesänviettopaikkana vuosikymmeniä. Krikutillissä pelattiin herrasväen pelejä, nautittiin hyvästä ruuasta ja meri-ilmastosta terassilla istuen. Luvian kaupunki osti rakennuksen 1960-luvulla ja se toimi vaihtelevissa tehtävissä, kunnes suljettiin vuonna 2004 huonon kunnon vuoksi.

  Viime vuosina pieni joukko talkoolaisia on puurtanut saadakseen Krikutillin heräämään jälleen eloon, ja menneenä kesänä loiston päivät palasivat: talovanhuksen hirsiset seinät ovat saaneet uutta maalia ja tapettia, ja kesäkoti on alkanut elää. Siellä on tanssittu häitä ja soitettu jazzia ja tavoitteena on saada Krikutillistä jälleen Luvian helmi, juhlapaikka, jonka upeat puitteet hakevat vertaistaan. Krikutilli on vuokrattavissa kesäaikaan erilaisiin juhliin: avarien, mennyttä kunnioitten remontoitujen tilojensa ansiosta juhlat saavat Krikutillissä arvoisensa puitteet!



Tekstin kirjoittiMatleena Ikonen


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »