Nro 3-2011
Luokittelu: Varsinais-Suomi, Satakunta ;  Alue-esittelyt ;  Tapahtumat ;  Nähtävyydet ;  Luontokohteet ;  Museot, kirkot ;  Ostokset, käsityöt, lahjatavarat ;  Aina ;  Kesä ; 
Avainsanat: Varsinais-Suomi, Länsi-Turunmaa, Parainen, Nauvo, Korppoo, Houtskari, Iniö, Seili, Merenkulkutalo, lasinpuhaltamo, Hippoglass, Jari-Matti Solin, Olavin markkinat, Muinaistulien Yö


Nauvon vierassatamaa. Kuvat: Kari Koski/trinimedia.com

Länsi-Turunmaan
saaristoon on helppo tulla

Rantakaislikkoa keikuttaa lämmin kesätuuli. Ahven polskahtaa pintaan ja katoaa kirkkaaseen rantakivikkoon. Kallio on lämmin ja avatussa voipaperipaketissa on pala tuoksuvaa savukalaa. Laiturilta kuuluu lasten iloisia ääniä. Saariston kesä on parhaimmillaan.


   Nauvon rannoille pääsee mantereelta maantietä ja siltoja pitkin, yksi saarten välinen osuus ajellaan lossilla.

  – Nauvosta pääsee sitten eteenpäin yhteysaluksilla kymmeniin saariin, kertoo Länsi-Turunmaan kaupungin matkailupäällikkö Niclas Gestranius.


  Saaristosta ja saarten maisemista nauttiakseen ei välttämättä tarvitse omaa venettä. Hyvät tiet, saarten väliset sillat, lautat, lossit ja yhteysalukset kuljettavat kesämatkaajia Turusta Paraisille, Nauvoon, Korppooseen, Houtskariin, Iniöön ja Rymättylään. Nauvon venesataman rannassa seisoo lähtövalmiina Rymättylään kulkeva yhteysalus, johon mahtuu toista sataa matkustajaa ja kaksi linja-autoa. Aluksella on ravintola ja yläkannelta aukenevat huimat maisemat kimmeltävälle merelle ja saarten rantojen idyllisiin pihapiireihin.

Spitaalisairaalassa ja seilissä


  Matkan varrella Nauvosta Rymättylään alus pysähtyy historialliselle Seilin saarelle, joka aikanaan oli paikka, jonne mentiin, mutta pois ei tultu. 1600-luvulla spitaaliset eristettiin saareen ja lopulta haudattiin saaren kirkkomaahan, johon lukuisat taudin runtelemat onnettomat oli helppo peittää, sillä paikalla on hiekkaharju. Leprasairaalan asukkaat yrittivät parantaa taloudellista toimeentuloaan valmistamalla saaressa alkoholia, jota Turusta Tukholmaan matkalla olleet merenkulkijat kävivät ostamassa. Tarina kertoo, että humalatilaa kuvaava sana ”seilissä” on saanut alkuperänsä Seilissä poltetusta ja liiallisina annoksina nautitusta alkoholista.

  1700-luvulla saaren elämä ei ollut yhtään helpompaa, vaan saarelle perustettiin mielisairaala, joka toimi vuoteen 1962 saakka. Hoidot eivät olleet aivan nykykäytännön mukaiset, sillä lääkkeinä käytettiin lähinnä Jumalan sanaa ja terveyslähteen vettä. Sairaalan viimeisinä vuosikymmeninä potilaina oli vain naisia. Mielisairausdiagnoosin saamiseksi saattoi joskus riittää pelkkä aviorikos. Useimmat alueen saaret ovat historialtaan aurinkoisempia. Saaristokyliin voi polkea myös pyörällä.

  – Kaupunki hankki viime vuonna kahdeksankymmentä uutta polkupyörää, joita voi vuokrata alueen yrityksistä, Niclas Gestranius kertoo. Vuokrauspisteitä on kolmetoista ja pyörän voi lainata yhdestä paikasta ja jättää toiseen. Puolen päivän mittainen pyörälaina maksaa 7,50 euroa.

Uutta ja vanhaa purjehtijaperinnettä


  Nauvon vierasvenesataman laitureissa on pari sataa venettä. Suurimmat ovat lähes parinkymmenen metrin mittaisia ja mastot nousevat saman metrimäärän verran korkeuksiin. Lomalaiset nauttivat auringosta peräkansilla ja purjeveneiden avotiloissa. Hyvä ruuan tuoksu leijailee nenään sekä veneiden suunnilta että rannan lukuisista ravintoloista ja kahviloista.

  Merelliseen tunnelmaan virittää myös Nauvon kirkonkylässä viime kesänä avattu Merenkulkutalo. Ennen huviveneilijöiden aikakautta merelle lähdettiin paremman toimeentulon toivossa. Kauppamerenkulku ja laivanrakennus keskittyivät 1800-luvulta lähtien Turunmaan saaristoon. Nauvossa rakennettiin uusia purjelaivoja vuosittain. Lähihistoriaa Merenkulkutalossa edustavat Paulinin ja Engshipin varustamot sekä Delfin Cruises.

  Merenkulkutalossa on esillä myös myöhemmän ajan laivanrakentajan työkalut ja työpiste. Åke Sandvall on rakentanut lukuisia laivojen pienoismalleja sekä useita votiivilaivoja, jotka riippuvat kirkkojen katosta. Merenkulkutalossa on esillä useita Sandvallin rakentamia pienoismalleja, kuten esimerkiksi kaljaasi Svan, pelastusalus Protector, rahtialus Wiiri, rannikkotankkeri Esso Finlandia, autolautta Fix ja höyryalus Östern.

Hyttisilliä lasinpuhaltamossa

  Kahdeksan kilometrin päässä Nauvosta Paraisten suuntaan on tien oikealla puolella vanha meijeri. Oven avaa Jari-Matti Solin. Oven raosta kuononsa tunkevat esiin myös paimenkoirat Asla ja Leevi. Oven takaa aukenee lasipuhaltajan verstas ja monivärisinä hohtavien lasiesineiden paljous.

  – Olin seilannut täälläpäin aikaisemmin ja viisi vuotta sitten löysin tämän vanhan rakennuksen, kertoo Solin. Aika huonossa kunnossa tämä oli, monenlaisten toimintojen jäljiltä. Täällä on meijerin lisäksi toiminut vuosien mittaan suolakurkkutehdas, viljavarasto, sikala ja karttapaino. Viimeiset viisitoista vuotta rakennus oli tyhjillään.

  – Kyllä minä aluksi arvelin, että en mitenkään jaksa tätä valmiiksi asti kunnostaa, mutta nyt alan olla jo melko tyytyväinen, Solin sanoo, ja aivan hyvällä syyllä. Alakerran myymälän päädyssä on kauniisti valaistu näyttelytila uniikeille lasiesineille. Seinän vierustan hyllyillä on värikkäitä lasipalloja, maljakoita, lasisia valkosipuleita ja yksilöllisesti hiukan kallellaan seisovia erivärisiä snapsilaseja.

  Rakennuksen toisessa kerroksessa on lasinpuhaltajan työpiste ja uuni.

  – Vuonna 2007 sain uunin ensimmäisen kerran kuumaksi ja seuraavana vuonna myymälässäkin alkoi jo olla vilskettä. Remontti siinä hiukan hidastui, kun piti puhaltaa lisää ja palvella asiakkaita. Yläkerran asuintilat valmistuvat viimeisenä.

  Kävijät pääsevät seuraamaan läheltä lasinpuhaltajan työtä. Keuhkojen on toimittava täsmälleen oikein. Liian nopeasti puhallettu esine hajoaa ja hitaus jättää työn alla olevan esineen turhan pieneksi, koska sula lasi ehtii jähmettyä. Verstaan peräseinällä on jäähdytysuuni, johon puhalletut esineet asetetaan jäähtymään hitaasti, jotta rakenne ei rikkoutuisi.

  – 200 vuotta sitten Etelä-Ruotsissa skoonelaiset lasinpuhaltajat kiertelivät verstaalta toiselle töitä tekemässä ja yöpyivät lasinpuhaltamoissa eli lasihyteissä. Ruoka valmistettiin näissä jäähdytysuuneissa, jälkilämmössä.

  – Minulla on tarkoitus elvyttää samainen perinne täällä Nauvossa ja järjestää täällä Hyttisilli-iltoja. Katan pöydän tänne verstaalle ja vieraat saavat ennen ruokailua kokeilla leikkimielisessä kilpailussa lasipallojen puhaltamista. Suurimman pallon puhaltanut voittaa kisan. Tänne mahtuu 20–30 vierasta kerrallaan, Solin suunnittelee.

  Solin on selvästi innostunut työstään, verstaastaan ja lasinpuhaltamisesta kiinnostuneista vieraistaan. Yksi ainoa murhe kalvaa miehen mieltä.

  – Purjehtimiselle ei aikaa oikein enää riitä. Tuossa juuri vähän aikaa sitten pistin polttopuiksi vanhan saaristolaiskryssarini, mies kertoo murhemielin.

  – 1940-luvun kosteri sentään tuolla vielä tulevaisuuden projektina odottelee vesille pääsyä.

Nauvo palaa keskiaikaan

  Pro Nauvo -yhdistys järjestää Nauvossa heinäkuun viimeisenä viikonloppuna keskiaikaiset Olavin Markkinat. Tämän vuoden teemana on "Meri ja merenkulku vuosien saatossa Nauvossa". Olavi, joka on antanut nimensä markkinoille, oli viikinkikuningas ja eli keskiajalla. Ajanjakso antaa markkinoille tulijoille monta vaihtoehtoa pukeutumisen suhteen. Viikonloppuna Nauvossa esitellään keskiaikaisia käsityötaitoja ja ruokakulttuuria.

Maailman pisin saaristolaispöytä


  Loppukesän samettisista ja hämärtyvistä illoista osataan saaristossa nauttia. Elokuun viimeisenä viikonloppuna Nauvossa vietetään Muinaistulien Yötä, jolloin asukkaat ja mökkiläiset sytyttävät rannoille nuotioita, kokkoja, jätkänkynttilöitä ja tervapatoja. Venesatamassa esiintyy tulisirkus ja lapsille on tarjolla hiekkalinnakilpailu, johon toki aikuisetkin saavat osallistua.

  Syksykään ei autioita Länsi-Turunmaan saaria. Syyskuun puolivälissä juhlitaan ja herkutellaan kasvukauden tuoreella sadolla. Pääosassa ovat paikalliset, saarilla kasvaneet ruoka-aineet, perunat, porkkanat, kaalit, lantut sekä muut vihannekset, juurekset ja hedelmät. Torien tarjonta on runsaimmillaan ja saariston maatilat avaavat porttinsa ja ovensa ja kestitsevät vieraitaan ja myyvät tuotteitaan. Viikonloppu on todellisen lähiruuan juhlaa. Tuottajien kanssa pääse juttelemaan ja katsomaan tiloilla kasvatettuja eläimiä.

  Rannoilla ja toreilla kalastajat kertovat saalistusmenetelmistään ja esittelevät kalansaaliitaan – joko tuoreena tai savustettuna. Lapset pääsevät harjoittelemaan maajussin elämää ajamalla rataa pienillä polkutraktoreilla.

  Kun Länsi-Turunmaalla katetaan sadonkorjuupöytä, ei kyse olekaan aivan pienen seurueen tarjoilusta. Tämän vuoden syksyllä Nauvoon katetaan maailman pisin saaristolaispöytä.

  – Meille tulee vieraaksi matkailuasiamiesten kongressi ja väkeä saapuu suunnilleen tuhat eri puolilta maailmaa ja me tarjoamme heille saariston herkkuja, kertoo matkailupäällikkö Niclas Gestranius.

  – Tukholmassa 25 vuotta sitten rakennettu saaristolaispöytä oli 729,26 metriä pitkä. Nauvon vierasvenesataman alueella tämä maailmanennätys lyödään tämän vuoden syyskuussa!



Tekstin kirjoittiAnne Pentti


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »