Nro 1-2013
Luokittelu: Pohjanmaa ;  Nähtävyydet ;  Luontokohteet ;  Aina ;  Kesä ; 
Avainsanat: Merenkurkku, Unesco, maailmanperintökohde, luonnoperintökohde, maan kohoaminen, luonto, lintubongaus, melonta, Kummelskäret, Moikipää, Fäliskär, Saltkaret


Merenkurkun maailmanperintöaluetta. Kuva: Susanna Pajakko

Maailmanperintö
kohoaa Merenkurkussa

Merenkurkun saaristo on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen paikka, täällä maankohoamisilmiö tulee parhaiten esille koko maailmassa. Tämän vuoksi alue on vuonna 2006 saanut maailmanperintökohteen statuksen. Merenkurkun saaristo on Suomen ainoa luonnonperintökohde.


  Maailmanperintöluettelo on Unescon ylläpitämä järjestelmä, jonka tarkoituksena on suojella maailman ainutlaatuista kulttuuri- ja luonnonperintöä. Luetteloon valittujen kohteiden suojelulla ja säilyttämisellä tulisi olla erityinen merkitys ihmiskunnan kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymiselle.

  Maailmanperintökohteita on kaikkiaan yli 900, ja valtaosa niistä on kulttuurikohteita. Maailmanperintökohteen statuksen ovat saaneet mm. Taj Mahal Intiassa, Stonehenge Britanniassa ja Grand Canyon Yhdysvalloissa, joten Merenkurkku on saanut paikkansa arvovaltaisessa seurassa. Yhdessä Ruotsin Korkean Rannikon kanssa Merenkurkun saaristo on luonnonperintökohde.

Kävellen Ruotsiin?


  Maan kohoaminen johtuu siitä, että maa palautuu hiljalleen sille tasolle, jolla se oli ennen jääkauden alkua. Jääkaudella yli kolmen kilometrin paksuinen jääkerros painoi maata lyttyyn. Jään sulettua maa alkoi hiljalleen kohota, ja Merenkurkussa sen on todettu kahdeksan millimetrin eli yhden neliökilometrin vuosivauhtia. Tämä tarkoittaa 80 Vaasan torin kokoista aluetta vuoden aikana.

  On arvioitu, että 2000 vuoden kuluttua Merenkurkusta pystyisi kävelemään Ruotsin puolelle maata pitkin. Tutkijoiden mukaan kestää ainakin kymmenentuhatta vuotta, ennen kuin maankohoaminen jääkauden painolastin jäljiltä päättyy.

Kiven ja veden liitto

  Luonto maailmanperintökohteessa on karun kaunista, ja sitä leimaa kiven ja veden saumaton liitto: merestä kohoavat kohti taivasta karikot ja kivirykelmät, joista osassa on vielä hyvin näkyvissä metrien paksuisen jään piirtämät jäljet.

  Maankohoamisen takia Merenkurkun kasvillisuus ja eläimistö muuttuvat jatkuvasti, ja laakeassa maisemassa muutokset myös näkyvät nopeasti: uusia saaria kohoaa merestä, kun taas toiset laajenevat ja liittyvät yhteen. Matalat merenlahdet kuroutuvat vähitellen umpeen – ensin lähes umpinaisiksi merenlahdiksi, fladoiksi, joilla on vielä säännöllinen yhteys mereen. Fladat muuttuvat vähitellen kluuvijärviksi, johon tulee merivettä enää satunnaisesti meren pinnan ollessa korkealla. Kluuvijärven lajistoon kuuluu pääosin makean veden lajeja.

  Merenkurkun saaristolle on tyypillistä se, että rantojen kasvillisuus esiintyy vyöhykkeittäin rantaviivan suuntaisesti. Lähinnä rantaa kasvaa kukkakasveja, sen yläpuolella tyrniä ja noin 3-10 m päässä harmaaleppää. Leppävöiden yläpuolella metsät kehittyvät koivuvoittoisiksi metsiksi, mutta saarten keskiosissa hallitsevat kuusimetsät, katajikot ja varvikot.

Lintubongarin ja melojan unelma

  Merenkurkun matala saaristo useine karikkoineen on monille vesilintulajeille paratiisi hyvine ravinnonhankinta- ja pesintämahdollisuuksineen. Merenkurkku onkin lintubongarille ohittamaton kohde, jossa tapaa esimerkiksi riskilän, ruokin ja pilkkasiiven. Myös merikotka on alueella tavallinen näky, ja Suomessa uhanalainen lapasotkakin pesii laajalti Merenkurkun alueella.

  Merenkurkku on rauhallisen ja suojaisan sisäsaaristonsa ansiosta myös Suomen parhaita melontapaikkoja. Erityisesti Björköbyn ja Raippaluodon välisellä vesialueella meloja voi seikkailla fladojen ja kapeiden salmien labyrintissä. Kokeneemmat retkimelojat voivat koetella taitojaan ulkosaariston ja suurten saarten välisillä selillä.

Omatoimisesti tai oppaan kanssa

  Merenkurkun saaristolla on rikas ja hyvin säilynyt kulttuurihistoria, joihin pääsee tutustumaan sisä- ja ulkosaariston käyntikohteissa joko itsenäisesti tai opastetuilla retkillä. Ulkosaaristossa on monia mielenkiintoisia koko perheen kohteita, esim. Mikkelinsaarten Kummelskäret ja Moikipää, joissa kummassakin on toiminut merivartioasema tai Rönnskäretin Fäliskär, jossa on vanhoja luotsirakennuksia sekä komea puinen pooki.

  Svedjehamnin vanhan kalasataman kupeessa sijaitseva näköalatorni Saltkaret on kiehtova vierailukohde. Tummaksi tervattu torni kohoaa 20 metrin korkeuteen maailmanperintöalueen moreeniselänteellä, ja sen huipulta avautuu sykähdyttävä näkymä harvinaisten pyykkilautamoreenien (De Geer -moreenit) muodostamille laajoille kentille. Tämä maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen moreenisaaristo on elävä todiste viimeisimmän jääkauden mahtavasta voimasta Merenkurkussa.



Tekstin kirjoittiMatleena Ikonen


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »