Nro 2-2013
Luokittelu: Erikoishaastattelut ;  Aina ;  Kesä ; 
Avainsanat: erikoishaastattelu, Eino Grön, kesäteatteri, Reposaari, Hanko, Helsinki, Heikki Paavilainen, Pirkko Mannola, Marjatta Leppänen, Vieno Kekkonen, Sami Pitkämö


Eino Grön nähdään tänä kesänä kesäteatterin lavalla. Kuva: Marika Mäkelä

Erikoishaastattelussa
Eino Grön

Kaikki suomalaiset tuntevat Eino Grönin. Miten itse luonnehtisit itseäsi?
  Pidän itseäni laulajana tai viihdetaiteilijana. Laulaminen on pääasiallinen ammattini.

Olet esittänyt monenlaista musiikkia. Mikä tyylilajeista on lähinnä sydäntäsi?
  Ihastuin jazzahtavaan balladiin jo 1950-luvulla, ja olen laulanut sitä siitä lähtien. Yleisesti ottaen pidän laulelmapohjaisesta musiikista, siis kaikesta, missä pitää paneutua sanoman tulkintaan. Haluan aina löytää lauluista tarinan ja siitä omintakeista kerrottavaa.

Mikä pitkään uraasi mahtuvista kappaleista on ollut itsellesi tärkein ja miksi?
  Niitä löytyy joka ”osastolta”. Hengellisten laulujen puolelta ”Suvivirsi” koskettaa aina ja saa tunteet nousemaan pintaan. Myös muut hengelliset laulut ovat minulle tärkeitä, sillä lauloin niitä paljon jo nuorena. Joskus niiden sanoma on jopa niin koskettava, että on minun vaikea laulaa.

  Tangoista tärkein on ”Sä kuulut päivään jokaiseen”. Junnu Vainio teki sen meidän perheellemme ja minulle laulettavaksi.

Minkälainen on mieluinen esiintymispaikka?
  Niitä on paljon! Eniten olen pitänyt pienistä ja tunnelmallisista akustisista laulelmailloista, jossa yleisö on lähellä. Hengellisissä konserteissa tekstit nostattavat pintaan muistoja lapsuudesta, ja merelliset maisemat muistuttavat nuoruudesta.

Mitkä konsertit ovat olleet erityisen mieleenpainuvia?
  Olen ollut mukana muuna muassa Tapio Rautavaaran ja Olavi Virran muistokonserteissa. Muistokonsertit ovat vaikuttavia, mutta niiden tunnelmaa latistaa se, ettei tilaisuuden päähenkilö ei voi olla enää läsnä, eturivissä kuuntelemassa esityksiä.

  Ulkomailla on ollut todella eksoottisia konserttipaikkoja, kuten Nepalin kuningashuone ja Perun suurlähettilään residenssi. Mieleenpainuvia ovat olleet myös amerikansuomalaisten keskuudessa pitämäni konsertit. Olen heille ollut tuulahdus Suomesta!

Sinulla on koti kahdella mantereella. Minkälainen on suhteesi Floridaan ja Suomeen?

  Suomi on minulle kotimaa ja Florida loma- ja irrottautumispaikka. Laulan toki Pohjois-Amerikassakin, mutta ohjelma ja aikatauluni siellä eivät ole samalla tavalla tiukkoja.

Miltä tuntuu matkustaa kahden mantereen väliä?

  Matkustaminen ei minulle ole koskaan ollut ongelma. Asennoidun aina niin, että on kiva mennä. Suomeen on aina mukava tulla, mutta lokakuun alussa, kesäisen työrupeaman päätyttyä on taas kiva lähteä Floridaan muutamaksi kuukaudeksi. Marraskuun lopullahan palaan jälleen Suomeen tekemään joulukonsertteja, vaikka jouluksi lennänkin sitten taas Floridaan, jolloin jouluhössötys jää luontevasti pois.

Miten rentoudut?
  Rentoudun kuntoilemalla – vedän hikeä päähän! Se on tullut jo äidinmaidosta. Olen ollut aktiivinen jo nuoruudessa, mutta urheilu jäi musiikin jalkoihin. Saan liikunnasta paljon, eikä minun tarvitse koskaan pakottaa itseäni siihen. Siitä tulee hyvä olo, ja voin tyytyväisenä ”lyödä itseäni rintaan” suorituksen jälkeen.

  En niinkään enää lenkkeile, mutta golfaan ja pelaan tennistä. Tällä hetkellä yksi päällimmäisistä liikuntamuodoista on kuntosaliharjoittelu. Myös rullaluistelu sopii minulle, sillä se ei rasita polvia samalla tavoin kuin esimerkiksi tennis.

Missä viihdyt parhaiten vapaa-ajallasi Suomessa?
  Viihdyn mökeillä Porin Reposaaressa ja Hangossa. Reposaaren mökkini valmistui vuoden 2008 loma-asuntomessuille. Niissä lapsuudenmaisemissa on aina kiva käydä. Hangon mökkiä taas olen itse laittanut ja kunnostanut 1970-luvulta lähtien. Minulla ei siis ole vapaa-ajan ongelmia!

Mihin veisit suomalaiset vieraasi Suomessa?
  Hanko on aivan uskomaton paikka, jossa yllättävän harva suomalainen on käynyt. Veisin vieraat mökille savusaunaan. Hangossa on hienoja veneilyreittejä muun muassa majakkasaarille, ja esimerkiksi Hangon rintamamuseo on mielenkiintoinen.

  Vietin 1950-luvun Reposaaren eteläkärjessä. Reposaari on nähtävyys sinällään, se on omintakeinen merellinen ruutukaavakaupunki. Nykyäänhän sinne pääsee pengertietä, mutta lapsuudessani sinne mentiin veneellä. Reposaaressa on upeat merinäköalat ja kauniita puistoja. Kalaravintolat ovat erittäin suosittuja, ja suoramyyntipisteestä saa tuoretta kalaa myös kotiin. En muuten ole kuullut kenenkään puhuvan pahaa Reposaaresta!

Mitä esittelisit ulkomaalaisille vieraille, jotka saapuvat Suomeen ensimmäistä kertaa?
  Helsingissä on kivoja kahviloita, kuten omassa vierassatamassammekin Espoon puolella. Suomalainen ruoka kiinnostaa monia. Tutustuisimme myös Helsingin nähtävyyksiin, kuten Sibelius-monumenttiin, Olympiastadioniin sekä Eteläsataman seutuun, jossa on myös meriravintoloita ja monenlaista nähtävää. Moni haluaa nähdä ainakin ulkoapäin Marskin museon (Mannerheim-museo, Mannerheimin entinen koti).

Tänä kesänä esität itseäsi Suomen Kesäteatterin On kesäyö -musikaalissa Valkeakoskella. Oletko ennen näytellyt lavalla, ja miten päädyit tähän mukaan?
  Olen kerran aikaisemmin, 1980-luvun lopulla, ollut mukana teatterinäyttämöllä laulamassa. Kyseessä oli Pentti Haanpään Noitaympyrä (Helsingin kaupunginteatteri), jonka ohjasi Kalle Holmberg.

  En ollut heti ”satavarma”, kun minua nyt pyydettiin mukaan tähän Suomen Kesäteatterin On kesäyö -musikaaliin, mutta myönnyin, kun se sopi aikatauluunikin.

  Näytelmässä on kyse kolmen laulajan, Topin (Topi Sorsakoski), Olan (Olavi Virta) ja Eikan (Eino Grön) kohtaamisesta, joten nyt luvassa on laulamisen lisäksi puheosuuksia. Uskon, että tulossa on elävää ja totta olevaa tekstiä, sillä ohjaaja Heikki Paavilainen on jo nyt kysellyt minulta kohtaamisistamme. Lopullinen teksti muotoutuu sitten harjoituksissa. Siitä tulee varmasti hyvä, sillä mukana on meidän kaikkien kolmen laulajan kansan suosimaa musiikkia!

Mitä muita esiintymisiä ja konsertteja sinulla on tiedossa täksi kesäksi?
Meillä on Vuosikymmenten suosikit -konsertit Pirkko Mannolan, Marjatta Leppäsen, Vieno Kekkosen ja Sami Pitkämön kymmenhenkisen orkesterin kanssa huhtikuussa Jyväskylän Paviljongissa ja kesäkuussa Ilmajoen Musiikkijuhlilla. Voimme yhdessä muistella vanhoja.

  Vappuna olen Porissa laulamassa Laila Kinnusen tyttären Milana Misic’in kanssa upean Pori Sinfoniettan säestyksellä. Sekin on aivan fantastista, Laila kun aloitti laulamisen samoihin aikoihin kuin minä!

Kiteytä Suomi kolmeen sanaan.
Kotimaani ompi Suomi.



Tekstin kirjoittiEeva Oksman


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »