Nro 2-2013
Luokittelu: Aina ; 
Avainsanat: Matkan varrelta, kolumni, Matleena Ikonen, karavaanari, asuntovaunu

Matkan varrelta


Matleena Ikonen on Matkailu kotimaassa.fi -lehden toimittaja, joka kirjoittaa kolumnissaan matkan varrella tekemistään havainnoista. Kuva: Petteri Ikonen, www.kuvaan.fi

Karavaanari? Karavaanari!

  Asuntovaunuilu on aina kuulunut minulle niihin ilmiöihin, joita en ole voinut ymmärtää. Mitä ideaa on tunkea itsensä täpötäydelle leirintäalueelle ja tehdä elämästä hankalaa laittamalla ruokansa pienillä keittolevyillä, käymällä suihkussa sottaisissa leirintäaluesuihkuissa ja pitelemällä sadetta leikkimökin kokoisessa tilassa?

  Viime kesänä kävi kuitenkin niin, että huomasin olevani asuntovaunukaupoilla. Todellakin – yhtäkkiä pihassamme seisoi pikkuruinen Pallas Matkaaja, vuosimallia 1988 ja ruma kuin mikä niin sisältä kuin ulkoa. Pian löysin itseni hankkimasta vaunuun astioita ja vuodevaatteita. Istuimme mieheni kanssa vaunussa ja todistelimme itsellemme, että kaksi aikuista ihmistä mahtuu aivan hyvin nukkumaan 120 cm leveässä sängyssä.

  Antakaas kun perustelen.

  Harrastamme koiraurheilua ja kierrämme kesät erilaisia koulutuksia ja leirejä lähes joka viikonloppu. Leireillä majoitus tapahtuu useimmiten monen hengen huoneissa leirikeskuksissa, joissa seinät ovat pahvia. Vanhemmiten sitä ei enää jaksa. Osa porukasta istuu aina iltaa aamuyöhön ja juoksevat ovissa, koirat haukkuvat... Vaunussa saamme oman rauhan nukkua silloin kun haluamme. Senhän voi parkkeerata mihin vain ja sinne voi vetäytyä omaan parhaaseen seuraan silloin kun ei ole sosiaalisimmillaan.

  Viime kesänä vedimme vaunuamme tuhansia kilometrejä ympäri Suomen ja satuimme muutamaan otteeseen yöpymään myös leirintäalueille. Piskuinen Pallaksemme kalpeni kerrostalokaksion kokoisten naapuriensa rinnalla, mutta sinne me vain solahdimme, osaksi karavaanareiden outoa rotua.

  Leirintäalueilla vieraillessamme opin, että monet vaunuväestä ovat keskenään tuttuja jo vuosien takaa. Alueiden henkilökunta tuntee ”kantiksensa” ja saunan lauteilla vaihdetaan kuulumiset sydämellisesti vanhojen tuttujen kesken. Heräsin pohtimaan, kuinka monta hotellinaapuria elämäni aikana tehdyiltä lomamatkoilta tunnistaisin, jos nämä kävelisivät kadulla vastaan. Tai kenen kanssa ylipäätään olisin vaihtanut niin montaa sanaa, että tietäisin heidän lastensa ja lemmikkieläimiensä nimet? Tulin siihen tulokseen, että vaunuilu on elämäntapa, joka yhdistää erilaisia ihmisiä ja rikastuttaa siten monen elämää – leirintäalueilta on varmasti alkanut monta elinikäistä ystävyyttä. Jos vähän kauempaa haetaan niin asuntovaunuissa ja koirissa on jopa jotain samaa: niistä saa aina aloitettua keskustelun ventovieraankin kanssa. Vertaillaan ominaisuuksia ja hintoja ja suunnitellaan matkareittejä.

  Viime kesän jälkeen minun on ollut pakko alkaa antaa periksi ennakkoluuloistani. Ei minusta ehkä pesunkestävää karavaanaria tule koskaan, mutta alan pikku hiljaa ymmärtää sitä, mikä harrastuksessa kiehtoo. Tällä hetkellä oma pikku koppimme on myytävänä – halu olisi vaihtaa pikkuisen isompaan…



Tekstin kirjoittiMatleena Ikonen


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »