Nro 5-2018
Luokittelu: Aina ; 
Avainsanat: kolumni, Saanan samoiluja, Saana Jaakkola, satakuntalaisuus, kotipaikkaylpeys

Saanan samoiluja



Satakuntalainen, sinulla on syytä olla ylpeä

Olen paljasjalkainen satakuntalainen, mutta en ole aina osannut arvostaa alkuperääni. Elämäni ensimmäiset 17 vuotta vietin Eurassa, tuossa esihistoriallisessa pyhätössä, mistä teinivuosinani kaipasin niin kauas kuin mahdollista. Lukion ensimmäisen vuoden jälkeen annoin vanhemmilleni tylysti kaksi mahdollisuutta: muutan poikaystäväni mukana Tampereelle ja jatkan koulunkäyntiä siellä tai lopetan lukion, enkä tee yhtään mitään – en kotona enkä kodin ulkopuolella.

Voitte varmaan arvata, etten ole järin ylpeä tavastani "lentää pesästä".

Tampere on hieno kaupunki. Sinne oli pienen maalaiskunnan tirpan helppo lentää. Ihmiset olivat pääosin ystävällisiä ja kaupunki sopivan kokoinen, ei liian iso eikä liian pieni. Ei tullut teinitytölle samanlaista tunnetta kuin Eurassa, aivan kuin jokainen kadulla kulkeva tietäisi asiani paremmin kuin minä itse.

Kasvoin vähän. Ja aikuistuinkin, ehkä. Raastavan pakon edessä opin myös arvostamaan niitä asioita, joita pakenin. Muutaman Tampereella vietetyn vuoden jälkeen koti löytyi Raumalta. Vaikka olenkin tänä aikana kolmesti asunut ulkomailla, koti oli ja pysyi täällä. Tiesin aina palaavani takaisin.

Nyt en lähtisi kulumallakaan, vaan kannan äänekkäästi ja rinta rottingilla satakuntalaisia juuriani. Yli 13 Raumalla asutun vuoden jälkeen miellän itseni 100-prosenttisesti raumalaiseksi. Ja gyl maar viäl aikast ylppiäks raumlaiseks, vaikka ei rauman giäl ihan täydellisesti taivukaan.

Ennen kaikkea olen ylpeä satakuntalainen. Vaikka vähintään yhdessä tämän lehden jutussa todetaankin satakuntalaisen vaatimattomuuden olevan maankuulua, olemme vaatimattomia syyttä. Meillä on täällä Satakunnassa paljon sellaista, mitä muualta Suomesta puuttuu ja mitä kannattaa tulla ihastelemaan kauempaakin. Tämäkin lehti on niitä ylpeydenaiheita pullollaan. 

Ja matkailija, kun tänne Satakuntaan uskaltaudut, läpäistyäsi paksuna näyttäytyvän “no me nyvvaa ollaa vähä tämmössii” -kuoren saat huomata, että me satakuntalaiset olemme oikein lupsakkaa väkeä.

Nimimerkillä paljasjalkainen satakuntalainen. Ja nykyisin pirun ylpeä siitä.



Tekstin kirjoittiSaana Jaakkola


Näistä olemme kirjoittaneet:
Alue-esittelytErikoishaastattelutTapahtumatNähtävyydetLuontokohteetRuokailu, majoitusTeatterit, orkesteritLiikunta, hyvinvointiMuseot, kirkotOstokset, käsityöt, lahjatavaratJuhlapaikat, kokouspaikat
Hae
Hae

Juttuarkiston etusivulle »